Schopenhauer: “Tajuttomuuden yöstä eloon herätessään tahto huomaa olevansa yksilö loputtomassa ja rajattomassa maailmassa lukemattomien yksilöjen joukossa, jotka kaikki pyrkivät, kärsivät ja eksyvät, ja kuin halki pahan unen se kiiruhtaa takaisin entiseen tajuttomuuteen. -- Sitä ennen sen toiveet ovat kuitenkin rajattomat, vaatimukset ehtymättömät, ja jokainen tyydytetty toivomus synnyttää uuden. Ainoakaan maailmassa mahdollinen tyydytys ei riittäisi sammuttamaan sen halajamista, asettamaan sen pyrkimiselle lopullista päämäärää sekä täyttämään sen sydämen pohjatonta kuilua.”

Kolme haluamisen ominaisuutta tekee siitä ihmiselle ongelmallisen.

Ensinnäkään en välttämättä saa mitä haluan. Sattuma, ennakoimaton tapahtuma tai kohtalonomainen käänne voi tulla halun ja tavoitellun asian väliin. Joskus on jo ennalta selvää, että maailma tulee kieltämään toiveideni toteutumisen. Jos olisin kaikkivoipa ja kaikkitietävä, saisin aina mitä haluan. Mutta ihmisen ei kannata luulla liikoja kyvystään saavuttaa toiveidensa kohteita. Puuttuu valtaa, puuttuu tietämystä. Tässä on kaiken kaikkiaan kovin paljon epävarmuutta ja suoranaista mahdottomuutta.

Toiseksi: haluttu asia voi paljastua tyhjemmäksi, tylsemmäksi, raskaammaksi tai yleisesti sanoen arvottomammaksi kuin etukäteen kuvittelin. Esimerkiksi matka saattaa tuntua hauskemmalta kuvitelmissa kuin todellisuudessa. Tavoiteltu työpaikka muuttuu nopeasti kyllästyttäväksi tai stressaavaksi. Ei puolisokaan pidemmän päälle kovin puoleensavetävä ole. Uusiin teknisiin vempaimiin turtuu. Uusi asunto ei ollutkaan parempi kuin se josta luovuin.

Kolmanneksi: tavoitellun asian hinta voi olla kauhistuttavan kova. Kuinka paljon joudun näkemään vaivaa saadakseni sitä ja tätä! Kuinka paljon unettomia öitä on kärsittävä, kuinka paljon rahaa on käytettävä! Ja ei pidä ottaa huomioon vain itselle aiheutuvia haittoja vaan myös laajemmat ekologiset näkökannat: haluava ihminen mullistaa, rasittaa, repii ja tukahduttaa. Usein ei kannata pyrkiä eikä raataa. Mieluummin jättää toiveensa täyttämättä ja vaikka toimittaa tyhjää ja kuuntelee musiikkia. Vielä parempi olisi, jos ei haluaisi ensinkään.

Kaikkiin kolmeen asiaan auttaa, jos haluaa harvempia asioita ja haluaa vähemmän kiihkeästi. Tätä filosofit ovat minulle aina opettaneet. Tästä muistutan itseäni koko ajan. Karsi ja laimenna.

Pierre Hadot'lta kysyttiin kerran, voiko ihminen todella päättää haluamisistaan ja haluamatta jättämisistään. Hän vastasi, että olennaista on sitoutuminen kokonaiseen elämäntapaan ja -tyyliin. Silloin tietyt halujen suunnat sukeutuvat ilman ponnistelua. Tämänhän näkee jo niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin tupakointi ja huumausaineet. Jos olet riippuvainen ja jäät yhtäkkiä ilman, haluat niitä varmasti; mutta jos et ole näihin koskaan kajonnut tai olet ollut jo kauan niistä erossa, ne eivät vaivaa mieltäsi.

Stoalaiset, epikurolaiset ja kyynikot painottivat, että toiveet ja intohimot sitovat minut maailmaan. Olen maailman armoilla sitä enemmän mitä intensiivisempiä ja moninaisempia haluni ovat. Erityisesti kannattaa pitää mielessä, että muut ihmiset ovat arvaamattomia. Jos jätät onnesi heidän varaansa ja valtaansa, tulet varmasti pettymään usein ja raskaasti. Mielesi ei voi olla silloin rauhallinen.

Sotilaan ei pidä altistaa ruumistaan viholliselle enempää kuin on täysin välttämätöntä (Seneca). Jos hän on koko ajan näkyvissä eikä välitä edes asettua makuulle tulituksessa, loppu on varma ja pikainen. Minunkaan ei kannata ryntäillä ympäriinsä tässä maailmassa. Mutta mitä enemmän haluan, sitä enemmän ryntäilen.

Pidä mielessäsi hienot esikuvat. Sokrates, joka sanoi kauppojen lähettyvillä: “Kuinka paljon onkaan sellaista, mitä en tarvitse.” Makoileva Diogenes, joka toivoi Aleksanterilta vain sitä, että tämä siirtyisi pois Auringon edestä. Autarkia oli näiden ihmisten ihanne.

Muista epikurolainen erottelu luonnollisiin ja luonnottomiin haluihin. On luonnollista haluta ravintoa ja sääsuojaa. On luonnollista toivoa terveyttä. Mutta ei ole luonnollista haluta kuuluisuutta tai rikkautta. Luonnottoman halun tuntomerkit: sen täyttymisellä ei ole selvää rajaa, muilla eläimillä ei sellaista ole, sitä ei esiinny kaikissa ihmisten kulttuureissa. Luonnollinen on sitä, mikä on yhteistä minulle ja muille ihmisille. Se on sitä, mikä tekee minut samanlaiseksi kuin muu elonkehä. Se on sitä, mikä ei ylety taivaisiin asti eikä vaadi minulta loputtomia uhrauksia.

Kaksi tästä johtuvaa erityismuistutusta. Ensinnäkin: epäluonnolliset halut syntyvät lähes poikkeuksetta ihmisten välisten vertailujen kiihottamista mielikuvista ja tunteista. Alä missään nimessä ryhdy kilpailemaan muiden kanssa omaisuuden ja sosiaalisen statuksen arvoasteikoilla. Voittaminen ei ole omassa vallassasi, ja on sitä paitsi pikkusieluista tavoitella voittoa tällaisissa asioissa. Jos joku kysyy, kuinka hyvä olet, sano olevasi niin kehno, ettet edes pääse kilpailuun. Voittamisen halu on viheliäinen ja kerta kaikkiaan tuomittava.

Toinen neuvo: pidä huolta terveydestäsi. Schopenhauerin mukaan yhdeksän kymmenesosaa ihmisen onnesta johtuu terveydestä. Kiinnitä erityistä huomiota siihen, mitä syöt ja juot. Kannattaa myös harrastaa liikuntaa. Urheilu on osa filosofista elämäntapaa. Laji ei saisi mielellään edellyttää kalliita välineitä tai matkoja. Juokseminen, uinti ja pyöräily ovat filosofille sopivia lajeja.