Filosofia on elämäntapa, jossa tavoitellaan viisautta. Viisaus tarkoittaa hyveiden harjoittamista. Hyveistä tärkeimpiin kuuluvat itsetuntemus, harkintakyky, itsenäisyys, kohtuullisuus, joustavuus, maltti, armeliaisuus, intressittömyys, objektiivisuus ja oikeudenmukaisuus. Kyky hyväksyä väistämättömät asiaintilat ja kehittää uusia tavoitteita mahdottomiksi osoittautuneiden tilalle on sekin hyve. Hyve on myös ruumiin terveyden ja ruumiillisten nautintojen edistämistä.

Hyve merkitsee henkisiä valmiuksia ja luonteenpiirteitä, jotka auttavat meitä elämään miellyttävää ja moraalisesti hyväksyttävää elämää, välttämään pahimmat onnettomuudet ja tavoittamaan sen ilon, mitä elämässä on mahdollista löytää. Jotkin hyveistä ovat tiedollisia ja älyllisiä, toiset taas moraalisia, elämäntaidollisia tai sielunhoidollisia.

Vaikka eri aikoina ja eri tilanteissa vaaditaan jossain määrin erilaisia hyveitä, suurin osa kuviteltavissa olevista hyveistä kirjattiin muistiin jo 500 eKr. – 500 jKr. Modernina aikana ovat korostuneet ainutlaatuisen luontomme löytämiseen ja kehittämiseen liittyvät hyveet: autonomia ja itsensä toteuttaminen ovat osa mielekästä elämää. Usein autonomia edellyttää mahdollisuutta ymmärtää elämämme tapahtumat aiemmasta poikkeavalla tavalla – luutuneet perspektiivit ja valmiit asenteet estävät omien kykyjemme ja taipumustemme täyden kukoistuksen. Ja monesti tarvitaan rohkeutta, rohkeutta tehdä asiat toisin kuin ennen. Avoimuus uusille näkökulmille ja rohkeus niiden mukaiseen toimintaan ovat hyveitä.

---

Ensinnäkin: filosofia ei ole erikoistunutta. On oltava filosofi kaikkien maailman asioiden suhteen. Täytyy saada riittävä selvyys kaikesta mitä elämässä eteen tulee. Käsitys, että joku voisi olla pelkästään moraalifilosofi tai pelkästään loogikko tai tieteenfilosofi, on virheellinen. Toisin sanoen työnjako ei sovi filosofiaan: jokaisen on selvitettävä itselleen kaikki olennaiset asiat. Toinen voi auttaa mutta ei ratkaista.

Toiseksi: vaikka loogisuuden, selkeyden ja objektiivisuuden kaltaiset tiedolliset hyveet voivat ilmetä tieteessä aivan kuten millä muulla elämänalueella tahansa, filosofia ei itsessään ole tiedettä, ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan. Tämän seikan ymmärtämistä hämärtää esimerkiksi se, että filosofia luetellaan oppilaitosten ainevalikoimissa tieteiden rinnalla. Itse tietämyskin on hyvettä ja viisautta vain siinä määrin kuin se auttaa meitä elämään paremmin. Filosofin on osattava käyttää tietojaan johonkin hyvään tarkoitukseen – muuten tieto ei ole filosofisen elämäntavan osa.

Kolmanneksi: filosofia ei ole osa-aikaista. Ihminen ei esimerkiksi voi olla filosofi vain työssään tai vain vapaa-aikanaan. Filosofia on kokoaikainen valmiustila ja persoonallisuuden piirre. Tieteellis-akateeminen filosofianäkemys on vaikeuttanut tämänkin asian sisäistämistä.