Muistuta itseäsi maailman luonteesta. Maailma on nykyhetkisiä kokemuksia: kuuloa, näköä, hajua, tuntoaistimuksia, ajatuksia, tunteita, toisiinsa sekoittuneina.

Maailma on sama asia kuin elämä, tämä elämäni. (Myös Wittgenstein sanoi näin Tractatuksessa.) Näkemys maailman ja oman elämäni samuudesta ei ole teoria eikä uskonnollinen väite vaan yksinkertainen havaintolause. Konkreettinen, ulottuvainen, materiaalinen maailma on annettu vain nykyhetkisessä tajunnassa. Menneisyys ja tulevaisuus on annettu vain nykyhetkisinä ajatuksina ja tuntemuksina. Ihminen on tässä. Hän tietää asioista vain kokemuksensa perusteella, eikä hän pääse kokemuksensa ulkopuolelle mihinkään todellisempaan maailmaan. Maailma on hänelle elämää. Ja elämä on hänelle maailmaa: yksityisinkin tuntemus on maailmaa, sitä mikä on.

On typerää elää aivan kuin ei huomaisi elämää ollenkaan. Elämä on tätä. Muista tämä, pidä se mielessäsi, tunne se. Älä anna mielesi harhailla, muuten elämäsi menee ohi ja päättyy ilman että olet sitä elänyt.

Ajallisesti ajatellen: Schopenhauerin mielestä useimmat elävät elämänsä loppuun saakka väliaikaisessa tilassa, tulevaisuutta odotellen, ja sitten vanhoina huomaavat, että tämä ohimennyt ylimenokausi oli heidän elämänsä, se mitä he olivat koko ajan odotelleet. John Lennon varoitti, että elämä on se mikä tapahtuu kun sinulla on kiire tehdä muita suunnitelmia. Älä anna itsellesi käydä näin. Menneisyydenkin pitää antaa olla, älä ainakaan pahoja muistele.

Ajatus harhailee myös avaruudellisesti: ollaan hengessä siinä, mikä on toisaalla, näkökentän ulkopuolella, kuulomatkan takana, ehkä jopa “tuolla maailmalla”. Heideggerin mielestä kaukainen on meille teknisesti edistyneille jo lähempänä kuin välittömästi annettu. Tässä ei ole mitään vikaa, jos ajatus on suopea ja rauhallinen. Mutta joskus vertaillaan ja vaikeroidaan: voi kun olisin tuollainen tuolla enkä tällainen täällä.

Kun täysin keskityn nykyhetkiseen kokemukseen, maailma ei ole olemassa minua varten eikä edes minulle, jos minällä tarkoitetaan kokemuksen subjektia. Pierre Hadot kirjoittaa:

“Arkipäiväinen, hyötyä tavoitteleva maailman havaitsemisen tapamme itse asiassa piilottaa meiltä maailman maailmana. Esteettinen ja filosofinen maailman havaitseminen on mahdollista vain maailmasuhteemme täydellisen muutoksen kautta: meidän on havaittava maailma sellaisena kuin se on itsessään, ei sellaisena kuin se on meille.”

“Ihmiskunnan on 'inhimillistettävä' maailma voidakseen elää; toisin sanoen muutettava se havaintojensa ja tekojensa avulla elämälle hyödyllisiksi 'olioiksi'. Näin keksimme huolemme aiheet, kiistamme, sosiaaliset rituaalimme ja konventionaaliset arvomme. Tällainen on meidän maailmamme; me emme enää näe maailmaa maailmana.”

Kun havaitsemme maailman sellaisena kuin se on itsessään emmekä sellaisena kuin se on meille, saavutamme varsinaista todellisuudentajua. Todellisuudentaju merkitsee egon vääristävän vaikutuksen eliminointia.

Todellisuudentajuisessa kokemuksessa suhde tilaan tai avaruuteen muuttuu. En enää tee eroa sisä- ja ulkopuolen välille. Tai tarkemmin sanoen ei enää ole tarkkailevaa minää, joka asettaa asiat ensinnäkin itsensä ulkopuolelle ja toiseksi toistensa ulkopuolelle, avaruudellisiin suhteisiin. Kant ja Schopenhauer olivat oikeassa siinä, että juuri subjekti tuo mukanaan avaruudelliset suhteet.

Samalla kaikenlaiset toiveet ja huolet kaikkoavat. Suunnitteleminen loppuu ja ennakointi häviää. Menneisyyskään ei enää kiinnosta minua eikä mieleeni tule muistoja. Ylipäätään en enää ajattele aikaa ja sen kulumista, asioiden ajallista peräkkäisyyttä. On vain tämä tässä, tämä tapahtuminen. Hetkittäin ihminen voi olla ajaton, ajan ulkopuolinen, aivan kuten hän voi olla avaruudeton. Kant ja Schopenhauer olivat oikeassa siinäkin, että ajan käsite soveltuu ainoastaan tilanteisiin, joissa subjekti on mukana.

Mutta aika ja avaruus ovat itsepintaisia rakenteita. Ajassa elävä ihminen kuolee. Kuolema on sitä, että kokemus päättyy. Ja se maailma, josta jotain tiedän, päättyy kuolemaan. Voin uskoa, että maailma jatkaa kulkuaan kuolemani jälkeen, mutta tietoa minulla ei voi tästä olla. Samoin voin uskoa mutta en tietää, että tähän kokemukseen kuulumaton avaruus on olemassa. Ihmisen elämässä on varmuuksia, joita mikään tieto ei voi tukea. Ja joskus varmuudet voivat järkkyä.